Keskeneräinen onnellisuus

Jos sinä maalaisit kuvan onnellisuudesta, mitä siihen tulisi?

”Keskeneräisyyden rakastamisessa saattaa olla yksi onnellisen elämän salaisuus. Kuinka kykenevä olet tuntemaan onnellisuutta, kun asiat ovat kesken ja iso osa tulevaisuudesta vasta suunnitelmien raakileita, kun valmista ei ole kuin himpun verran ja kaaos on vallitsevin ajankuva ja kun siinä hetkessä vielä jotkut asiat kaatuvat omaan mahdottomuuteensa ja uudet ovet avautuvat. Kuinka luontevaa on kokea onnellisuutta myös silloin? Elämän luonne on muutos, kehitys ja keskeneräisyys. Maailma ei tule valmiiksi koskaan. Riittävästi valmiiksi tietyiltä osin ehkä, toivottavasti useinkin. 

Tästä syystä onnellisuuden ei pitäisikään olla joku tietty tavoitetila. Onnellisuus on elämistä ja kokemista, tässä hetkessä olemista. Olemme onnellisimmillamme silloin, kun saamme tehdä sitä mitä rakastamme. Tavoite olla hyvä ihminen kiteytyy ehkä tähän:  haluun olla hyvä ihminen itselleen, hyvä ihminen maailmalle, nähdä oman arvonsa kokonaisuuksien keskeneräisessä ketjussa. Rohkeimmat voivat myös päättää olla onnellisia ensin, juuri nyt, oli tilanne mikä vain. He väittävät, että tilanne ei estä sinua päättämästä olemasta juuri nyt onnellinen. Tällöin syyt onnellisuuteen vain tulevat myöhemmin. Jos totaalinen onnellisuus ei ole vielä nyt ajankohtaista, asia on aivan ok, ei tarvitse olla pelkällä päätöksellä onnellinen.

Keskeneräisyyden sietäminen on muutakin kuin kestokykyä. Se on ehkä ihan sama kuin tyytyväisyys nykyhetkeen, joka on sama kuin kiitollisuus elämälle. Kiitollisuus puolestaan tuo luottamuksen elämään ja ymmärryksen siihen, ettei elämä ”valmistu”. Asiat ovat aina kesken ja levällään ja juuri niin on hyvä. ”

Tämä pätee niin pienissä kuin suurissakin asioissa: kohtaan paljon ihmisiä, joita oma luovuus, taiteen tekeminen kutsuu, mutta he eivät tohdi maalata, syystä taikka toisesta. Usein on kyse epävarmuudesta, omien taitojen epäilemisestä. Kuitenkin: ei tarvitse olla Picasso, myös keskeneräisenä voi tarttua siveltimeen ja vain nauttia hetkestä. Tekeminen, oleminen, prosessi on loppujen lopuksi tärkeämpää kuin lopputulos.

Lainaus kirjasta Marika Taskinen (entinen Sarha) ja Mira Puro (entinen Juntunen): Merkityksellinen minä. Blogin ja kirjan kuvitus kasvin kastelemisesta kuvaa keskeneräistä onnellisuutta. Kastellaanko siinä tähän hetkeen keskittymistä, onnellisuutta tässä ja juuri nyt vai vaalitaanko keskeneräisyydessä unelmia? Sinä päätät.

Merkityksellinen minä -kirjaa on saatavissa kirjastoista, hyvin varustelluista kirjakaupoista ja esimerkiksi kirjailijoilta. Oma verkkokauppani: https://marikataskinen.com/tuote/merkityksellinen-mina/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.